Suomen uudet pikashakkisäännöt ovat näköjään julkaistu kaikessa hiljaisuudessa.
http://www.shakkiliitto.fi/wp-content/u ... 6-2018.pdfTäytyy sanoa, että olen lopputulokseen äärimmäisen pettynyt. Tein itse aloitteen pikashakkisääntöjen uudistamisesta liitolle jokin aika takaperin sekä aloittelin keskustelua myös täällä foorumilla. Katso esimerkiksi ketjut:
viewtopic.php?f=12&t=1839 ja
viewtopic.php?f=12&t=1640 .
Olin myös jossain määrin valmistelemassa uusia pikashakkisääntöjä, mutta nyt julkaistut säännöt ovat varsin kaukana siitä, mikä oma visioni oli, ja haluankin ehdottomasti todeta, että itse en olisi missään nimessä suostunut tuollaisia sääntöjä hyväksymään. Olen aiemmin mielestäni hyvin yksityiskohtaisesti perustellut vanhojen sääntöjen ongelmia ja näitä ongelmia on edelleen hyvin vahvasti näkyvissä näissä Suomen joukkuepikapelejä varten laadituissa erityissäännöissä. Ensisijainen ongelma minusta on siinä, että olemme taas rakentaneet "kaksinaisen" sääntöjärjestelmän, jossa sekä pelaajien että tuomarien pitää tuntea toisistaan ristiriitaiset säännöt erikseen sekä tavalliseen että pikashakkiin. Käyn seuraavassa läpi muita ilmeisimpiä ongelmakohtia:
- "Suomessa pelattavissa pikashakkikilpailuissa käytetään joko alla olevia FIDE:n pikashakkisääntöjä tai ohessa olevia joukkuepikashakin SM-kilpailuja varten laadittuja sääntöjä." Tarkoittaako tuo sitä, että kilpailun järjestäjä päättää kumpia sääntöjä kussakin kilpailussa käytetään vai käytetäänkö FIDE:n sääntöjä kaikissa muissa kilpailuissa ja Suomen sääntöjä vain joukkue-blixteissä? Säännöt eroavat toisistaan minusta niin merkittävästi, että tällaiset asiat kilpailun järjestäjän tulisi informoida pelaajille erittäin hyvissä ajoin. Mikäli kumpia tahansa sääntöjä voidaan käyttää pelkästään järjestäjän päätökselle, niin tämä on varmasti omiaan aiheuttamaan sekaannusta.
- Kohta 5 "Pelaaja saa korjata (parantaa) nappuloiden sijaintia laudalla vain omalla ajallaan." ei ota millään muotoa kantaa siihen millaisia rangaistuksia tämän säännön rikkomisesta annetaan. Olin itse ehdottomasti sitä mieltä, että säännöissä olisi pitänyt olla jonkinlainen selvennys tästä, jotta viime joukkuepikapelien "katastrofilta" voitaisiin välttyä.
- Kohta 6: "Jos pelaaja saattaa epäjärjestykseen yhden tai useamman nappulan, hänen on korjattava asema ennalleen omalla ajallaan. Jos pelaaja kuitenkin on tahattomasti aiheuttanut epäjärjestyksen siirtonsa ja kellonsa painamisen jälkeen, hänelle on annettava mahdollisuus korjaukseen käynnistämällä hänen kellonsa." FIDE:n sääntöjen kohdan 7.5.3 mukaan kellon painaminen ilman siirron tekemistä katsotaan virhesiirroksi. Tämä kohta luo huikeita mahdollisuuksia kiistatilanteisiin. Oliko pelaaja saattanut tahattomasti laudan epäjärjestyskeen ennen kuin vastustaja painoi kellon käymään? Vaiko ei, milloin kellon painaminen pitäisi tulkita virhesiirroksi? Saivartelija voisi kysyä myös, että jos pelaaja kaataa nappulan tahallaan vastustajan vuorolla ja vastustaja käynnistää pelaajan kellon niin voiko tilanteen silloin tulkita virhesiirroksi. Lisäksi: mikä on rangaistus siitä, jos pelaaja saattaa laudan epäjärjestykseen ja painaa siitä huolimatta vastustajan kellon käymään. Tämä on erittäin huono sääntökohta ja tulee varmasti aiheuttamaan sekaannuksia.
- Kohta 7: "Fiden kilpailusääntöjen kohdat 9.2 ja 9.3 (tasapelivaatimukset) eivät ole voimassa." Tämä yhdistettynä siihen, että tasapeliä ei (Suomen eikä FIDE:n sääntöjen mukaan) ilmeisesti voi vaatia enää sillä perusteella, että vastustaja ei voi tai yritä voittaa peliä normaalein keinoin, niin päädytään siihen tilanteeseen, että pikapelissä ei enää voi vaatia tasapeliä millään perusteella. Puhtaat ajanhaakkajat lienevät tyytyväisiä tähän päätökseen, mutta omasta mielestäni tämä muuttaa peliä huonompaan suuntaan (tietysti tilanne muuttuu, jos pikapeliä aletaan Suomessakin pelaamaan "sivistyneesti" inkrementillä tai delaylla). Näillä säännöillä harkitsen itse hyvin vahvasti, haluanko enää pelata pikapeliä lainkaan ilman inkrementtiä.
- Kohta 8: "Peli päättyy ensimmäiseen sellaiseen laittomaan siirtoon tai sellaiseksi katsottuun toimenpiteeseen, josta vastapelaaja esittää vaatimuksen." Peli päättyy, mutta mihin lopputulokseen. FIDE:n säännöissä virhesiirron tehneen pelaajan vastustaja voittaa pelin, mikäli on olemassa laillinen siirtosarja, joka johtaa virheen tehneen pelaajan mattiin. Suomen säännöistä tämä "apumatin" tutkiminen on haluttu poistaa, mutta ei ole selvää, miten tätä pitäisi virhesiirron kohdalla tulkita. Mikä on siis tässä kohtaa tulkinta? (Kaiken lisäksi kohta on erittäin huonosti kirjoitettu, koska tulkintaa joutuu ylipäänsä tekemään.)
- Kohta 9: "Vastustajan ajan ylittyessä pelaaja voi vaatia voittoa vain, jos hänellä on mattiin riittävä materiaali. Riittävä materiaali tarkoittaa materiaalia, jolla pelaaja voi pakottaa matin yksinäisestä kuninkaasta. Apumatteja ei oteta huomioon." Tämä kohta on edelleen kirjoitettu huonosti niin kuin oli vanhoissakin säännöissä. Tätähän on tulkittu niin, että pelkkä sotilas riittää "pakottamaan" yksinäinen kuningas mattiin, vaikka näin ei tietysti kaikissa asemissa ole. Miksi tätäkään kohtaa ei voinut kirjoittaa paremmin ja niin että tulkinnan varaa ei jäisi? Lisäksi tässä on toki muitakin ongelmia, kuten Joose on tuossa edellä tuonut julki. Minusta hänen tulkintansa tilanteista on oikea. Omasta mielestä FIDE:n tulkinta, jossa pelaaja voittaa, jos on olemassa jokin mattiin johtava laillinen siirtosarja on selkeämpi ja parempi. Näen, että siinä kohtaa, kun pelaaja ylittää aikansa tai tekee virhesiirron, niin hänen voidaan ikään kuin vaatia pelaamaan mahdollisimman "huonot" häviöön johtavat siirrot. Toisaalta, jos tällaista siirtosarjaa ei ole olemassa, niin minusta pelaaja ei edes virhesiirron tehtyään ole oikeutettu häviämään peliä, koska se ei siirtelemällä enää olisi ollut mahdollista.
Monet ovat argumentoineet Suomen omia pikashakkisääntöjä sillä, että ne ovat paremmat kuin FIDE:n vastaavat. Olen itse ollut alusta asti sitä mieltä, että FIDE:llä on varmasti paremmat resurssit ja intressit hyvien sääntöjen luomiseen kuin Suomessa. Olen mielestäni edellä jälleen erittäin perustellusti perustellut tätä näkemystäni. FIDE:n säännöistä en ainakaan itse ole löytänyt varsinaisia ristiiriitaisuuksia tai tulkinnanvaraisuuksia. Näistä Suomen säännöistä sen sijaan niitä löytyy, kuten olen edellä eritellyt. En voi kuin kysyä: Miksi ihmeessä yritämme väkisin luoda omia sääntöjä, kun ne kerran tuntuvat aina enemmän tai vähemmän epäonnistuvan? Parempaan lopputulokseen olisi varmasti päästy siilä, että olisimme hiukan hioneet FIDE:n sääntöjä niissä kohdin, kun Suomen olosuhteet olisivat sitä vaatineet.